Nyt on pakko myontaa, etta me ollaan totaalisesti jamahdetty tanne taivaallisen kauniiseen ja rauhalliseen Rishikeshiin. Me ei olla varsinaisesti tehty taalla muuta kuin kayty hieronnassa ja levatty. Tiistaina me lahettiin aamulla klo 09.00 raftaamaan eli laskemaan kumiveneella koskea ja se kokemus oli mita taydellisin. Kuudentoista kilometrin sijasta me paatettiin repasta kunnolla ja otettiin pisin mahdollinen lasku, joka oli 27 kilometria. Talla reissulla me tutustuttiin todella mukavaan pariskuntaan, jonka kanssa me ollaan vietetty taalla aikaa. Eva on Islannista ja 28 vuotias ja Jon on Jenkeista ja on ialtaan 22 vuotias. Kummatkin opiskelee elokuva-alalla ja Jon opiskelee lahinna ohjausta ja tuottamista.
Eilen pienen suostuttelun jalkeen paatettiin Katjan kanssa vuokrata skootteri jolla sitten huristeltiin ympari lahiseutuja. Eva ja Jon oli vuokrannut skootterin jo aikasemmin ja he osallistuivat kanssamme Rishikesh kierrokselle :) Sitten kavikin sellanen kiva juttu, etta Katja sai mita taydellisimman idean ja me paatettiin vuokrata pratkat, joilla me lahdettais kiertelemaan himalajan vuoristoja tai pikemminkin matkata Lehiin.. Me peruttiin Katjan kanssa meidan junaliput ja jaatiin tanne viela pariksi paivaksi. Lehiin lahdossa oli kuitenkin ongelmansa, eika meidan pratkat tulis millaan suoriutumaan siita matkasta, joten tyydyttiin kiertelemaan vaan naita lahiseutuja. Nyt tassa odotellaan sita, etta ne pratkat tuotais meille.. Se tyyppi on jo 30 minuuttia myohassa.. No toivotaan parasta! Mulla on viela sellanen juttu, etten omista ajokorttia, mutta mita olen muilta lankkareilta ja paikallisilta kuullut, niin jos on rahaa niin et sa korttia taalla tarvitse. Googletin kuitenkin kortitta ajosta juttuja ja pahimmassa tapauksessa se on sitten 3kk linnaa.. :)
Jokatapauksessa huomenna aamulla klo 06 me startataan pratkat ja lahdetaan matkaan. Seuraavat kaksi viikkoa olis tarkoitus ajella ympariinsa niilla pratkilla ja viimeinen viikko eli kolmas me vietetaan siirtyessa Delhiin, josta sitten Finnairin lennolla takas Suomeen. Seuraavan kerran paasen varmaan kirjoittamaan blogia vasta kahden viikon kuluttua :( Me kuvataan kuitenkin matkan varrelta videoita ja ehka ma jopa saan jotain tekstia rustattua paperillekkin, jonka sitten puran tanne teille luettavaks.
Nii joo.. Me tavattiin taalla yks Israelilainen jatka jonka me oltiin tavattu jo aikasemmin Bodh Gayassa.. Varanasissa me tavattiin yks jatka joka lupas opettaa mulle ja Yltsalle body surfingia Goalla, joten Intiako iso maa :) On vaan todella hauskaa tormata toisella puolella Intiaa samoihin tyyppeihin joita on tavannu aikasemmin matkansa aikana. Sitten onkin hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla/kertoa kaikesta mita matkan varrella on tapahtunut.
Tulispa ne pratkat jo, niin paasis hieman viela harjottelemaan ennen matkalle lahtoa.. Meidan kummankin pariskunnan pratkat on 150cc ja suurin milla ma oon tahan mennessa ajanu on 125cc, mut ei kai ne niin erilaisia ole :)
Kesahalit kaikille taalta Intiasta!
perjantai 26. kesäkuuta 2009
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Like in heaven <3
Tanaan ollaan otettu aika iisisti koko paiva. Katja on enimmakseen nukkunut vain.. Ma otin itteani niskasta kiinni ja lahin kaymaan jonkin matkan paassa automaatilla ja kiertelemassa hieman laheisia alueita. Palattuani menin Oasis ravintolaan syomaan kakkua, juomaan teeta ja lukemaan kirjaa. Taalla maisemat on niin taivaallisen kauniita. Vuoristot rajaavat maisemia kaikilta suunnilta ja Ganges virtaa vuolaana tuolla alhaalla noin 100:n metrin paassa, taalla olo on kuin paratiisissa. Huomenna mennaan sitten ottamaan kokovartalohieronnat tahan nettikahvilan viereen. Hyva et tultiin suoraan tanne High Banksille, koska taalla on 50:n metrin sisalla kaikki mita tarvii, eika autot ja vikramit pida mitaan metelia.. Jos Katjan kunto on huomenna parempi niin lahetaan ylihuomenna aamulla raftaamaan (16 km) JEE!! :) Nyt vaan jatkamaan akkujen latailua ja illalla sitten viela Oasikseen syomaan.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Keskelle luonnon rauhaa lepaamaan
Nyt oli aika sanoa Varanasille hei hei ja jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Onneks olo oli jo paljon parempi eika rinkankaan kantamisessa ollut mitaan ongelmia. Suuntasimme kulkumme autorikshoille, jotka siis eivat saaneet tulla talle alueelle jossa meidan hotelli sijaitsi. Paastyamme juna-asemalle lasahdimme lattialle odottamaan junan saapumista. Katja kavi etsimassa meille jotain juotavaa, jonka aikana ma tyhman nakosena pallistelen laheisyydessamme oleskelevia ihmisia.. Juna tuli ja hyppasimme kyytiin, nain alkoi vajaan vuorokauden junamatkamme kohti Haridwaria, joka oli meidan seuraava maarampaamme.
Junamatka meni miltein ongelmitta, mutta hotellille paastyamme huomasin rahavyossani reijan... Olinkin jo ehtinyt ihmettelemaan, etta saastyttaisko me koko matkan ajan kaikilta varkaus yrityksilta, mutta ei. Multa oli viilletty housut tosta kassien ylapuolelta auki ja viilto ylettyi ihan rahavyon ekaan taskuun asti.. Onneks mulla ei ollut siella yhtaan rahaa ja passikin oli seuraavassa taskussa, joka saastyi talta julmalta voron partateralta. Onneks mun lemppari housujen paikkaus ei Haridwarissa maksanut, kuin viisi rupiaa, joten nyt voin niitakin taas kayttaa.
Loydettyamme hotellin, lepasimme muutaman tunnin ja lahdimme syomaan. Ruoka oli todella hyvaa ja oli todella kiva syoda kunnolla taas pitkasta aikaa. Ruoan jalkeen me lahettiin katsastamaan kaupungin liepeilla oleva Mansa Devi Mandir-Hindutemppeli. Temppeli sijaitsi laheisen vuoren huipulla, mutta temppeli itsessaan ei ollut kovin kummoinen.. Vaijerihissilla vuorelle meno ja alas tulo olivat sitakin mielenkiintoisemmat, vaikka kestivatkin vain hetken aikaa.. Taman jalkeen lahimme Gangesin rannalle ihmettelemaan ihmisten touhuja. Matkallamme me loydettiin vaaka, joten kumpikin meista paatti kayda kokeilemassa painonsa . Katja oli paassy alle 60 kiloon ja ma olin taas palannut takaisin mun normaaliin 64:n kiloon. Taa siis tarkottaa, etta ma painoin ennen mun vatsatautia ehka jopa 67kg.. Aika possu oon taalla ollu :) Tarpeeks kierrettyamme palasimme hotellille pain ja matkalla poikettiin sitten viela syomaan paikalliseen okyravintolaan, jossa ruotka oli kylla taas kerran taivaallisen hyvaa. Taman jalkeen palasimme hotellille lepaamaan ja pakkailemaan huomista varten, mutta hetken touhuttuamme lamppumme sammui eika huoneessa pahemmin nahnyt enaan pakata.. Isantamme oli todella mukava ja yritti kaikkensa mutta ei saanut lyhtyja syttymaan, joten se ehdotti meille josko me vaihettais huonetta, mutta Katja ei jaksanut alkaa siirtamaan tavaroita joten me jaatiin pimeyteen, mina mokottamaan ja Katja tutkailemaan Lonely Planettia :)
Olikohan se saman illan vaiko seuraavan aamun aikana tilanne tasottui. Vatsataudit Raoul-Katja 2-2.. Oli siis Katjan vuoro sairastua ja mita me veikattiin, niin se oli Katjan Gangesin rannalla juoma tee.. Oliskohan ollut pyhaa vetta?? No asialle ei voinut mitaan.. Aamulla meidan oli tarkoitus siirtya Rishikeshiin luonnon keskelle rauhottumaan. Katja oli sita mielta, etta silla olisi voimia lahtea yrittamaan, joten lahdimme juna-asemalle ja sielta junalla Rishikeshiin. Matkan aikana Katjan olo paheni todella paljon ja todella voimakkaat vatsakivut alko riivaamaan sita. Mun olis pitany tajuta sanoa sille et nyt jaadaan vaan paikallemme lepaamaan ja lahetaan vasta ku ollaan kumpikin terveita.. Mutta menossa oltiin jo ja milten perilla, joten asialle ei tassa vaiheessa voinut mitaan. Soitin meille hotellihuoneen valmiiksi Mount Valleys Mama Cottagesta, mutta peirlla meille selvisi, etta huone olisi vapaa vasta reilun tunnin paasta. Katja oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei meilla ollut mahdollisuutta jaada odottamaan vaan Katjan oli heti paastava levolle. Katja sitten kertoi itku silmissa miten reilua on sanoa, etta meille on huone jos ei sita kerran ole ja varsinkin, jos toiset matkustaa vartavasten sita varten pitkan matkaa tanne hotellille. Lahdimme kavelemaan viereiseen Green Valley Hotelliin, jonne Mama tuli heti kiireella ja pyysi anteeksi ja sanoi, etta saisimme taalta huoneen 200:lla rupialla. Huone oli todella upea! Varmaan paras tahan mennessa ja meilla oli siella oma A/C-laite.. sellanen siirrettava :)
Eilinen menikin enimmakseen levatessa ja Katjan olo parani hieman iltaa kohden. Tanaan se on paassy jo jalkeilleen ja aamulla me kaytiin syomassa aamiaiset viereisessa Oasis Ravintolassa. Aamiaisen jalkeen kaytiin sitten viela vahan shoppailemassa tossa viereisessa putiikissa, jonka jalkeen Katja painu taas levolle.Taalla on niin hyva olla nyt ja taa paikka itsessaan on niin ihanan rauhallinen, ettei taalta valttamatta haluais lahtea pois ollenkaan. No me ollaan taalla vahintaan niin kauan, etta kumpikin meista on taas terveita ja meilla on voimia taas jatkaa matkaamme. Paivalla ma kavin hakemassa mun toipilaalle hieman purtavaa (Momoja) samaisesta ravintolasta ja iltapalalla kaytiin viela tossa viereisessa Bandhari Swiss Cottagessa, jotta saatais vahan kilpailutusta tahan ruokailu touhuun :) Maman thali on Lonely Planetinkin suosittelema ja sita on muutkin taalla mulle suositelleet, joten se on sitten joku paiva pakko kayda myoskin kokeilemassa, mutta nailla mennaan nyt kunnes Katja parantuu kunnolla ja jaksaa ahtaa itseensa hieman enemman murkinaa. Taalla leipa on onneksemme hieman tummempaa, eika sellaista pullaa mita muualla on ollut. Huomenna ajateltiin ottaa viela hieman iisisti ja jos vain mahdollista, niin Maanantaina mennaan raftaamaan eli laskemaan jokea kumiveneella!! Niin joo ja se s**tanan rotta siella junassa oli yrittany Katjaltakin viiltaa laukun auki, mut onneks sil oli tuplavuori siina, joten yritykseks se jai.
Junamatka meni miltein ongelmitta, mutta hotellille paastyamme huomasin rahavyossani reijan... Olinkin jo ehtinyt ihmettelemaan, etta saastyttaisko me koko matkan ajan kaikilta varkaus yrityksilta, mutta ei. Multa oli viilletty housut tosta kassien ylapuolelta auki ja viilto ylettyi ihan rahavyon ekaan taskuun asti.. Onneks mulla ei ollut siella yhtaan rahaa ja passikin oli seuraavassa taskussa, joka saastyi talta julmalta voron partateralta. Onneks mun lemppari housujen paikkaus ei Haridwarissa maksanut, kuin viisi rupiaa, joten nyt voin niitakin taas kayttaa.
Loydettyamme hotellin, lepasimme muutaman tunnin ja lahdimme syomaan. Ruoka oli todella hyvaa ja oli todella kiva syoda kunnolla taas pitkasta aikaa. Ruoan jalkeen me lahettiin katsastamaan kaupungin liepeilla oleva Mansa Devi Mandir-Hindutemppeli. Temppeli sijaitsi laheisen vuoren huipulla, mutta temppeli itsessaan ei ollut kovin kummoinen.. Vaijerihissilla vuorelle meno ja alas tulo olivat sitakin mielenkiintoisemmat, vaikka kestivatkin vain hetken aikaa.. Taman jalkeen lahimme Gangesin rannalle ihmettelemaan ihmisten touhuja. Matkallamme me loydettiin vaaka, joten kumpikin meista paatti kayda kokeilemassa painonsa . Katja oli paassy alle 60 kiloon ja ma olin taas palannut takaisin mun normaaliin 64:n kiloon. Taa siis tarkottaa, etta ma painoin ennen mun vatsatautia ehka jopa 67kg.. Aika possu oon taalla ollu :) Tarpeeks kierrettyamme palasimme hotellille pain ja matkalla poikettiin sitten viela syomaan paikalliseen okyravintolaan, jossa ruotka oli kylla taas kerran taivaallisen hyvaa. Taman jalkeen palasimme hotellille lepaamaan ja pakkailemaan huomista varten, mutta hetken touhuttuamme lamppumme sammui eika huoneessa pahemmin nahnyt enaan pakata.. Isantamme oli todella mukava ja yritti kaikkensa mutta ei saanut lyhtyja syttymaan, joten se ehdotti meille josko me vaihettais huonetta, mutta Katja ei jaksanut alkaa siirtamaan tavaroita joten me jaatiin pimeyteen, mina mokottamaan ja Katja tutkailemaan Lonely Planettia :)
Olikohan se saman illan vaiko seuraavan aamun aikana tilanne tasottui. Vatsataudit Raoul-Katja 2-2.. Oli siis Katjan vuoro sairastua ja mita me veikattiin, niin se oli Katjan Gangesin rannalla juoma tee.. Oliskohan ollut pyhaa vetta?? No asialle ei voinut mitaan.. Aamulla meidan oli tarkoitus siirtya Rishikeshiin luonnon keskelle rauhottumaan. Katja oli sita mielta, etta silla olisi voimia lahtea yrittamaan, joten lahdimme juna-asemalle ja sielta junalla Rishikeshiin. Matkan aikana Katjan olo paheni todella paljon ja todella voimakkaat vatsakivut alko riivaamaan sita. Mun olis pitany tajuta sanoa sille et nyt jaadaan vaan paikallemme lepaamaan ja lahetaan vasta ku ollaan kumpikin terveita.. Mutta menossa oltiin jo ja milten perilla, joten asialle ei tassa vaiheessa voinut mitaan. Soitin meille hotellihuoneen valmiiksi Mount Valleys Mama Cottagesta, mutta peirlla meille selvisi, etta huone olisi vapaa vasta reilun tunnin paasta. Katja oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei meilla ollut mahdollisuutta jaada odottamaan vaan Katjan oli heti paastava levolle. Katja sitten kertoi itku silmissa miten reilua on sanoa, etta meille on huone jos ei sita kerran ole ja varsinkin, jos toiset matkustaa vartavasten sita varten pitkan matkaa tanne hotellille. Lahdimme kavelemaan viereiseen Green Valley Hotelliin, jonne Mama tuli heti kiireella ja pyysi anteeksi ja sanoi, etta saisimme taalta huoneen 200:lla rupialla. Huone oli todella upea! Varmaan paras tahan mennessa ja meilla oli siella oma A/C-laite.. sellanen siirrettava :)
Eilinen menikin enimmakseen levatessa ja Katjan olo parani hieman iltaa kohden. Tanaan se on paassy jo jalkeilleen ja aamulla me kaytiin syomassa aamiaiset viereisessa Oasis Ravintolassa. Aamiaisen jalkeen kaytiin sitten viela vahan shoppailemassa tossa viereisessa putiikissa, jonka jalkeen Katja painu taas levolle.Taalla on niin hyva olla nyt ja taa paikka itsessaan on niin ihanan rauhallinen, ettei taalta valttamatta haluais lahtea pois ollenkaan. No me ollaan taalla vahintaan niin kauan, etta kumpikin meista on taas terveita ja meilla on voimia taas jatkaa matkaamme. Paivalla ma kavin hakemassa mun toipilaalle hieman purtavaa (Momoja) samaisesta ravintolasta ja iltapalalla kaytiin viela tossa viereisessa Bandhari Swiss Cottagessa, jotta saatais vahan kilpailutusta tahan ruokailu touhuun :) Maman thali on Lonely Planetinkin suosittelema ja sita on muutkin taalla mulle suositelleet, joten se on sitten joku paiva pakko kayda myoskin kokeilemassa, mutta nailla mennaan nyt kunnes Katja parantuu kunnolla ja jaksaa ahtaa itseensa hieman enemman murkinaa. Taalla leipa on onneksemme hieman tummempaa, eika sellaista pullaa mita muualla on ollut. Huomenna ajateltiin ottaa viela hieman iisisti ja jos vain mahdollista, niin Maanantaina mennaan raftaamaan eli laskemaan jokea kumiveneella!! Niin joo ja se s**tanan rotta siella junassa oli yrittany Katjaltakin viiltaa laukun auki, mut onneks sil oli tuplavuori siina, joten yritykseks se jai.
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Saastainen Kaupunki
Eilinen meni kuitenkin melkein kokonaan levatessa, mutta illalla me lahettiin jokatapauksessa soutelemaan pyhalle Gangesille. Joki on todella miellyttava ajanviettopaikka, vaikka se onkin todella taynna veneilevia turisteja. Matkalla naimme laumoittan vesipuhveleita, jotka taitavat olla ehka maailman tyytyvaisimman nakoisia elaimia. Myohemmin matkallamme nahtiin sitten se kauan odotettu naky.. Ruumis ui meita vastaan soutaessamme jokea eteen pain.. Edellisena iltana veneemme soutaja sanoi etta vesi on todella puhdasta ja jos siina ui kerran ei voi tulla enaan kipeeks.. Niin ja pitihan sen sitten viela todistaa se, etta sita vetta voi juoda. Auringon laskettua me mentiin katsomaan pujaa, joka on jonkin nakoinen ylistys Ganges-joelle. Samalla laskin myoskin kynttilan mummini muistolle, joka kuoli noin kuukausi sitten.
Todella tuskaisan yon jalkeen me herattiin noin neljan aikaan aamulla, otettiin vene ja soudettiin katsomaan auringon nousua joelle, joka oli todella mahtava kokemus ja mielestani tama on kylla sellainen asia mika kaikkien Varanasiin tulijoiden tulisi kokea. Tunnin veneilyn jalkeen me palattiin takasin tanne hotellille aamupalalle, kun kaikki lahiston ruokapaikat olivat viela kiinni.
Eilen illalla alkanut kurkkukipi oli siis yltynyt semipahaks rakataudiks, joka alkaa todenteolla rasittamaan mun fiiliksia taalla Varanasissa. Tama ei todellakaan ole se kaupunki minne kannattaa tulla sairastamaan varsinkaan mitaan pahaa tautia. Antibioottien takia mulla ei nytte ole sit mitaan vasstustusta naita muita kivoja bakteereita vastaan ja taa kaupunki on likasin ja saastasin paikka missa ma oon ikina kaynyt.
Nojoo.. Takasin asiaan. Aamiaisen jalkeen menimme lepaamaan muutamaksi tunniksi, kunnes Matunin ja Aparnan oli luovutettava huone pois. Lahdimme yhdessa syomaan viela viimeisen kerran enne heidan lahtoaan takaisin kotiin Kolkataan. Olin tossa aikaisemmin saanut sellaisen hullun ajatuksen, etta tulisimme Katjan kanssa Kolkataan talvella, ma lahinna tyostamaan mun lopputyota.. No Matun on siita jo tosi innostunut vaikka se ei ole viela muuta kuin todella epavarmaa ja se sitten jo suunnitteli mita me tehtaisiin sillon kun tullaan sinne niille kylaan.. Oli kuitenkin tullut aika lahtea saattamaan nuoripari autorikshawlle. Hyvastelimme siella ja toivotimme heille hyvaa matkaa, jonka jalkeen meidan oli Katjan kanssa tarkoitus kiertaa laheisilla kujilla, mutta me oltiin kuitenkin niin vasyneita etta paatettiin tulla tanne hotellille kirjottelemaan meidan blogeja ja kentis menna sen jalkeen hetkeks taas lepaamaan. Huomenna onneks paastaan taalta pois.. Junaan jolla matkaisimme seuraavat 24 tuntia..
Todella tuskaisan yon jalkeen me herattiin noin neljan aikaan aamulla, otettiin vene ja soudettiin katsomaan auringon nousua joelle, joka oli todella mahtava kokemus ja mielestani tama on kylla sellainen asia mika kaikkien Varanasiin tulijoiden tulisi kokea. Tunnin veneilyn jalkeen me palattiin takasin tanne hotellille aamupalalle, kun kaikki lahiston ruokapaikat olivat viela kiinni.
Eilen illalla alkanut kurkkukipi oli siis yltynyt semipahaks rakataudiks, joka alkaa todenteolla rasittamaan mun fiiliksia taalla Varanasissa. Tama ei todellakaan ole se kaupunki minne kannattaa tulla sairastamaan varsinkaan mitaan pahaa tautia. Antibioottien takia mulla ei nytte ole sit mitaan vasstustusta naita muita kivoja bakteereita vastaan ja taa kaupunki on likasin ja saastasin paikka missa ma oon ikina kaynyt.
Nojoo.. Takasin asiaan. Aamiaisen jalkeen menimme lepaamaan muutamaksi tunniksi, kunnes Matunin ja Aparnan oli luovutettava huone pois. Lahdimme yhdessa syomaan viela viimeisen kerran enne heidan lahtoaan takaisin kotiin Kolkataan. Olin tossa aikaisemmin saanut sellaisen hullun ajatuksen, etta tulisimme Katjan kanssa Kolkataan talvella, ma lahinna tyostamaan mun lopputyota.. No Matun on siita jo tosi innostunut vaikka se ei ole viela muuta kuin todella epavarmaa ja se sitten jo suunnitteli mita me tehtaisiin sillon kun tullaan sinne niille kylaan.. Oli kuitenkin tullut aika lahtea saattamaan nuoripari autorikshawlle. Hyvastelimme siella ja toivotimme heille hyvaa matkaa, jonka jalkeen meidan oli Katjan kanssa tarkoitus kiertaa laheisilla kujilla, mutta me oltiin kuitenkin niin vasyneita etta paatettiin tulla tanne hotellille kirjottelemaan meidan blogeja ja kentis menna sen jalkeen hetkeks taas lepaamaan. Huomenna onneks paastaan taalta pois.. Junaan jolla matkaisimme seuraavat 24 tuntia..
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Korkea kuume ja ulkona +46C
Torstaina me paadyttiin kiertelemaan Bodh Gayan Buddha-temppeleita, jotka aika pitkalti noudattivat samaa kaavaa, mutta kaikissa oli se oman maansa ja kulttuurinsa henki. Minulle ehka mieleisin naista kaikista oli tietenkin Tibetin Buddhalainen temppeli, mutta silti myoskin lahella sijaitseva noin 20 metrinen buddha teki muhun aika upean vaikutuksen.
Bongasin taalta munkeilta tosi tyylikkaan laukun ja aloin heti itsekkin himoitsemaan moista olalleni, joten paadyimme myoskin metsastamaan moisia laukkuja. Loysimme eraan pyorilla liikkuvan kaupan, mutta myyjaa ei nakynyt missaan.. Hetki meni ja eras mies saapui juosten paikalle esittelemaan meille laukkujaan joiden hinnat oli laadun mukaan 159, 200 tai 250 rupiaa. En kuitenkaan loytanyt itselleni mieluista plankkoa ruskeaa kassia, joten paadyin tilaamaan sen huomiseksi ja tietenkin parasta laatua. Myyja halusi multa 100 rupiaa ennakkoja johon sanoin etten mielellani maksa tuotteesta ennen kuin olen sen saanut. Jatkoimme temppeleiden kiertelya ja paluumatkalla paadyimme yhden raatalin liikkeeseen, joka valmisti naita samoja laukkuja, mutta vain puoleen hintaan. Noh mie sitten paatin menna takas sinne edelliseen paikkaan neuvottelemaan hinnat uusiks, mutta samaa myyjaa ei nakynyt enaan ja tama toinen myyja oli todella ihmeissaan kun sanoin toisen tyypin kaupitelleen mulle naita laukkuja.. Kaiken lisaks talla myyjalla oli samat huomattavasti halvemmat hinnat kuin silla aamuisella.. No homma oli silla selva, joten mentiin Katjan kanssa takas sinne raatalille ja tehtiin sinne tilaus ja saatiin myoskin se laukku sitten illalla. Ihan hyva siis etten antanut sille sita sen pyytamaa ennakkoa, vaikka se olikin vain 1,50e, mut olis se varmasti sylettany jalkeen pain..
Illalla tavattiin sitten ravintolassa Hollantilaiset tyypit, joiden kanssa vaihdettiin hieman kuulumisia, jonka jalkeen mentiin takasin paatemppelille hetkeksi rauhottumaan ja sielta sitten takas hotellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna (Perjantai) alkoi ripuli.. ei paha mut silti. Meidan oli tarkotus kayda kiertamassa Tibetilaisella torilla, mutta eihan sita taalla ollut.. Se niinkun valtaosa munkeistakin oli poissa. Muuten paiva meni pikemminkin levatessa. Illan saapuessa paasimme taas tappelemaan autorikshawn hinnoista, mutta onneks meille loytyi suht nopeasti kuski joka suostui viemaan meidat meille soveliaalla hinnalla Gayaan. Tassa vaiheessa mun voimat alko jo hiipumaan, joten rinkan kantaminen ei ollut enaan kovinkaan mieluisaa.. Gaya oli kaiken lisaksi todella meluisa kaupunki, mutta onneks meidan ei tarvinnut olla siella kuin muutama tunti kello viiteen asti, jolloin junamme saapuisi ja paasisimme taas matkallamme eteen pain.
Junamatkalla Varanasiin kuume alkoi jo nousemaan ja meluavat inkkari nuoret hairitsivat nukkumistani todella pahasti. Lahempana paamaaraa Matun tuli kaymaan tarkastamassa mun kunnon.. Ne siis oli Aparnan kanssa samassa junassa tulossa meidan kanssa Varanasiin, hindujen puhaan kaupunkiin ja ma olin sopivasti saanut jonkun ihanan lempean popon, joka vei multa loppujen lopuks kaikki voimat ja lamaannutti mut taysin sangyn orjaks. Asemalta saatiin onneks todella helposti kyyti meidan hotellille, jonne Katja oli junasta tehnyt varauksen. Tuo ihana kultani mun oli soittanu kaikki mahdolliset hotellit lapi etsien meille ilmastoitua huonetta, missa mun olis paljon parempi olla :) Hotellin aulaan paastyamme mun voimat oli jo niin lopussa, etten voinut enaan kantaa edes omaa rinkkaani meidan huoneeseen, vaan Matun ihanana ihmisena kantoi sen mun puolestani. Mulla oli jopa vaikeuksia paasta ite sinne meidan huoneeseen, joka sijaitsi tan hotellin neljannessa kerroksessa. Jos oikein mustan niin ma en ollut syonyt viimeiseen pariin paivaan kun pari lusikallista riisia tai jotain muuta pienta.. Aluks me majotuttiin kuitenkin halvempaan fanilla (tuuletin) varustettuun huoneeseen, jonne ma lysahdin heti sangylle ja vaivuin uneen. Iltaa kohden mun kuume kuitenkin noisi niin korkeaksi, etta Katja katsoi paarhaakseen soittaa laakarin paikalle. Tama mukava herra sitten maarasi mulle kolmet eri todella vahvat antibiootit, joista yks oli syonen sisainen tai lihakseen pistettava laake.. Sita ei onneks sit tarvinnu alkaa ottamaan.
Seuraavana paivana mun olo alkoi jo hieman parantumaan. Aamulla sain syodyksi kaksi paahtoleipaa ja illalla jaksoin jo lahtea Katjan, Matunin ja Aparnan kanssa Gangesille soutelemaan. Niin ja kaiken tan kuumeilun, oksentelun ja ripuloinnin lisaks me ollaan saatu uusia lemmikkeja :) we call them begbugs and they are making very nice red dots on our skins :)
Tanaan olo on jo suht normaali, vaikka ulkona on lampoa sellaset kevyet 46C.. Ollaan hieman suunnitelu, josko mentais Katjan kanssa hieman tonne kujille pyorimaan ja kuvailemaan ja sitten illalla lahettais muutamaksi tunniksi joelle ihastelemaan auringonlaskua.
Bongasin taalta munkeilta tosi tyylikkaan laukun ja aloin heti itsekkin himoitsemaan moista olalleni, joten paadyimme myoskin metsastamaan moisia laukkuja. Loysimme eraan pyorilla liikkuvan kaupan, mutta myyjaa ei nakynyt missaan.. Hetki meni ja eras mies saapui juosten paikalle esittelemaan meille laukkujaan joiden hinnat oli laadun mukaan 159, 200 tai 250 rupiaa. En kuitenkaan loytanyt itselleni mieluista plankkoa ruskeaa kassia, joten paadyin tilaamaan sen huomiseksi ja tietenkin parasta laatua. Myyja halusi multa 100 rupiaa ennakkoja johon sanoin etten mielellani maksa tuotteesta ennen kuin olen sen saanut. Jatkoimme temppeleiden kiertelya ja paluumatkalla paadyimme yhden raatalin liikkeeseen, joka valmisti naita samoja laukkuja, mutta vain puoleen hintaan. Noh mie sitten paatin menna takas sinne edelliseen paikkaan neuvottelemaan hinnat uusiks, mutta samaa myyjaa ei nakynyt enaan ja tama toinen myyja oli todella ihmeissaan kun sanoin toisen tyypin kaupitelleen mulle naita laukkuja.. Kaiken lisaks talla myyjalla oli samat huomattavasti halvemmat hinnat kuin silla aamuisella.. No homma oli silla selva, joten mentiin Katjan kanssa takas sinne raatalille ja tehtiin sinne tilaus ja saatiin myoskin se laukku sitten illalla. Ihan hyva siis etten antanut sille sita sen pyytamaa ennakkoa, vaikka se olikin vain 1,50e, mut olis se varmasti sylettany jalkeen pain..
Illalla tavattiin sitten ravintolassa Hollantilaiset tyypit, joiden kanssa vaihdettiin hieman kuulumisia, jonka jalkeen mentiin takasin paatemppelille hetkeksi rauhottumaan ja sielta sitten takas hotellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna (Perjantai) alkoi ripuli.. ei paha mut silti. Meidan oli tarkotus kayda kiertamassa Tibetilaisella torilla, mutta eihan sita taalla ollut.. Se niinkun valtaosa munkeistakin oli poissa. Muuten paiva meni pikemminkin levatessa. Illan saapuessa paasimme taas tappelemaan autorikshawn hinnoista, mutta onneks meille loytyi suht nopeasti kuski joka suostui viemaan meidat meille soveliaalla hinnalla Gayaan. Tassa vaiheessa mun voimat alko jo hiipumaan, joten rinkan kantaminen ei ollut enaan kovinkaan mieluisaa.. Gaya oli kaiken lisaksi todella meluisa kaupunki, mutta onneks meidan ei tarvinnut olla siella kuin muutama tunti kello viiteen asti, jolloin junamme saapuisi ja paasisimme taas matkallamme eteen pain.
Junamatkalla Varanasiin kuume alkoi jo nousemaan ja meluavat inkkari nuoret hairitsivat nukkumistani todella pahasti. Lahempana paamaaraa Matun tuli kaymaan tarkastamassa mun kunnon.. Ne siis oli Aparnan kanssa samassa junassa tulossa meidan kanssa Varanasiin, hindujen puhaan kaupunkiin ja ma olin sopivasti saanut jonkun ihanan lempean popon, joka vei multa loppujen lopuks kaikki voimat ja lamaannutti mut taysin sangyn orjaks. Asemalta saatiin onneks todella helposti kyyti meidan hotellille, jonne Katja oli junasta tehnyt varauksen. Tuo ihana kultani mun oli soittanu kaikki mahdolliset hotellit lapi etsien meille ilmastoitua huonetta, missa mun olis paljon parempi olla :) Hotellin aulaan paastyamme mun voimat oli jo niin lopussa, etten voinut enaan kantaa edes omaa rinkkaani meidan huoneeseen, vaan Matun ihanana ihmisena kantoi sen mun puolestani. Mulla oli jopa vaikeuksia paasta ite sinne meidan huoneeseen, joka sijaitsi tan hotellin neljannessa kerroksessa. Jos oikein mustan niin ma en ollut syonyt viimeiseen pariin paivaan kun pari lusikallista riisia tai jotain muuta pienta.. Aluks me majotuttiin kuitenkin halvempaan fanilla (tuuletin) varustettuun huoneeseen, jonne ma lysahdin heti sangylle ja vaivuin uneen. Iltaa kohden mun kuume kuitenkin noisi niin korkeaksi, etta Katja katsoi paarhaakseen soittaa laakarin paikalle. Tama mukava herra sitten maarasi mulle kolmet eri todella vahvat antibiootit, joista yks oli syonen sisainen tai lihakseen pistettava laake.. Sita ei onneks sit tarvinnu alkaa ottamaan.
Seuraavana paivana mun olo alkoi jo hieman parantumaan. Aamulla sain syodyksi kaksi paahtoleipaa ja illalla jaksoin jo lahtea Katjan, Matunin ja Aparnan kanssa Gangesille soutelemaan. Niin ja kaiken tan kuumeilun, oksentelun ja ripuloinnin lisaks me ollaan saatu uusia lemmikkeja :) we call them begbugs and they are making very nice red dots on our skins :)
Tanaan olo on jo suht normaali, vaikka ulkona on lampoa sellaset kevyet 46C.. Ollaan hieman suunnitelu, josko mentais Katjan kanssa hieman tonne kujille pyorimaan ja kuvailemaan ja sitten illalla lahettais muutamaksi tunniksi joelle ihastelemaan auringonlaskua.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Buddhan jalanjaljilla
Piiiirrrr piiiiiiirrrrrr... Heratyskello heratti meidat klo 04.45.. Saimme kuitenkin itsemme ylos vasta viiden jalkeen.. Kuskimme oli tarkoitus olla Takurpukurissa jo klo 05 mutta sillakin taisi olla hieman ongelmia heraamisen kanssa. Auton tultua oli aika sanoa nakemiin. Lahto oli todella vaikeaa, koska olin jo Katjan tapaan ehtinyt kasvattamaan juureni tanne. Aidille tama oli ehka vaikeinta meista kaikista, hanen oli todella vaikea pitaa itsensa kasassa. Ramustakin naki sen, ettei ollut kovin helppoa olla "mies" ja yrittaa pitaa naamansa peruslukemilla. Asialle ei kuitenkaan voinut mitaan ja meidan oli pakko lahtea eteenpain. Junan lahtoon oli muutama tunti, joten talla kertaa meilla ainakin oli aikaa. Matun lahti yllatykseksemme saattamaan meita asemalle ja niin kuin epailinkin, niin syy oli8 siina, etta nakisimme heti lauantaina junassa matkalla Varanasiin. Asemalle paastyamme kulutimme viimeiset kaksi tuntia odottaen laiturilla junamme tuloa. Aika kului kuitenkin todella ripeasti ja junan saavuttua Matun tuli viela hetkeksi istumaan kanssamme junaan. Matun lahti ja heti pian junakin nosti ankkurinsa ja lahti pikkuhiljaan lipumaan kohti Gayaa, jonne meidan matkamme jatkui. Matka kesti odotettua lyhyempaan ja jo seitseman tunnin matkan jalkeen olimme perilla Gayassa.
Junasta hypattyamme saimme riesaksemme "need a taxi?" tyypit...aargh.. joo mut me kyl etitaan ite hyva!!.. Takas todellisuuteen.. Paadyttiin sitten yhteen tyyppiin joka suostu heittamaan meidat Bodh Gayaan ja laskemaan hintansa 150:sta 80:n rupiaan. Ennen kun paastiin lahtemaan, eras mies suositteli meille jotain hotellia minka jalkeen meidan kuski kilahti sille.. Tais kaveri astua meidan kuskin reviirille, talla kun taisi olla oma hotelli jo mielessa.. Hetken ajelun jalkeen se meidan kuski kysy, etta saisko se ottaa muita asiakkaita kyytiin...Ite olisin sanonut joo, mut sit me maksetaan se sama 8 rupiaa, niin kuin ne muutkin asiakkaat.. No Katja oli sita mielta et antaa ottaa, kunhan kukaan ei tule meidan taakse istumaan.. Hetken se toimikin, mutta eikohan sinne sitten tullut eras vanha rouva. No talla mentiin ja perille paastiin kuitenkin taas kerran. Suuntasimme heti Katjalle jo entuudesta tutulle alueelle, missa olisi toivon mukaan rauhallista. Loysimme oikein miellyttavan hotellin, huoneet olivat siistit ja varustettuna omalla kylpparilla, niin ja hintaakin oli vain huimat 100 rupiaa. Laskimme rinkkamme kirjauduimme sisaan ja suuntasimme heti syomaan.
Taalla ilma on ihan erinlaista, kuin Kolkatassa. Taalla ei ole juurikaan kosteutta ilmassa ja aurinko on todella polttavan kuuma. Ma kylla kestan, koska olenhan Suomalainen mies, oikein sonni s..tana :) No joo.. takas asiaan. Katja tilas meille heti jotain momoja, siis jotain Tiibetilaista ruokaa, joka osoittautui todella hyvaksi. Syotyamme suuntasimme kulkumme kohti taalla olevaa Buddhalaista luostaria, tai no sita paaluostaria. Tama kaupunki on taynna erinlaisia Buddha-luostareita, jotai jokainen Buddhistinen maa on tanne rakentanut. Buddhan uskotaan meditoineen taalla taman paaluostarin takana olevan Bodhi puun juurella ja tama luostari on rakennettu kunnioitukseksi Buddhalle.
Luostarin puutarha on todella rauhaisa paikka, kunhan ensin loytaa itselleen sellaisen paikan, missa ei ole meluavia Intialaisia turisteja.. Vietimme puistossa ja temppelia kierrellen muutaman tunnin, kunnes aurinko alkoi jo laskeutumaan. Illan hamartyessa munkit, joita ei taalla talla hetkella ole kauhean paljoa, keraantyivat lukemaan mantrojaan ja laulamaan ylistysta Buddhalle. En voi kovin helposti kuvitella mitaan rauhoittavampaa, kuin Buddhalaisten munkkien rauhoittavalla aanellaan lukemat mantrat. meidan oli kuitenkin aika lahtea syomaan ja sitten nukkumaan. Meilla on kummallakin hieman kipea olo, nuhaa ja kipeat kurkut, tuskin mitaan vakavaa, mutta Katja friikkailee jotain nasunuhaa.. Huomenna sitten takas paaluostarille rauhoittumaan.
Junasta hypattyamme saimme riesaksemme "need a taxi?" tyypit...aargh.. joo mut me kyl etitaan ite hyva!!.. Takas todellisuuteen.. Paadyttiin sitten yhteen tyyppiin joka suostu heittamaan meidat Bodh Gayaan ja laskemaan hintansa 150:sta 80:n rupiaan. Ennen kun paastiin lahtemaan, eras mies suositteli meille jotain hotellia minka jalkeen meidan kuski kilahti sille.. Tais kaveri astua meidan kuskin reviirille, talla kun taisi olla oma hotelli jo mielessa.. Hetken ajelun jalkeen se meidan kuski kysy, etta saisko se ottaa muita asiakkaita kyytiin...Ite olisin sanonut joo, mut sit me maksetaan se sama 8 rupiaa, niin kuin ne muutkin asiakkaat.. No Katja oli sita mielta et antaa ottaa, kunhan kukaan ei tule meidan taakse istumaan.. Hetken se toimikin, mutta eikohan sinne sitten tullut eras vanha rouva. No talla mentiin ja perille paastiin kuitenkin taas kerran. Suuntasimme heti Katjalle jo entuudesta tutulle alueelle, missa olisi toivon mukaan rauhallista. Loysimme oikein miellyttavan hotellin, huoneet olivat siistit ja varustettuna omalla kylpparilla, niin ja hintaakin oli vain huimat 100 rupiaa. Laskimme rinkkamme kirjauduimme sisaan ja suuntasimme heti syomaan.
Taalla ilma on ihan erinlaista, kuin Kolkatassa. Taalla ei ole juurikaan kosteutta ilmassa ja aurinko on todella polttavan kuuma. Ma kylla kestan, koska olenhan Suomalainen mies, oikein sonni s..tana :) No joo.. takas asiaan. Katja tilas meille heti jotain momoja, siis jotain Tiibetilaista ruokaa, joka osoittautui todella hyvaksi. Syotyamme suuntasimme kulkumme kohti taalla olevaa Buddhalaista luostaria, tai no sita paaluostaria. Tama kaupunki on taynna erinlaisia Buddha-luostareita, jotai jokainen Buddhistinen maa on tanne rakentanut. Buddhan uskotaan meditoineen taalla taman paaluostarin takana olevan Bodhi puun juurella ja tama luostari on rakennettu kunnioitukseksi Buddhalle.
Luostarin puutarha on todella rauhaisa paikka, kunhan ensin loytaa itselleen sellaisen paikan, missa ei ole meluavia Intialaisia turisteja.. Vietimme puistossa ja temppelia kierrellen muutaman tunnin, kunnes aurinko alkoi jo laskeutumaan. Illan hamartyessa munkit, joita ei taalla talla hetkella ole kauhean paljoa, keraantyivat lukemaan mantrojaan ja laulamaan ylistysta Buddhalle. En voi kovin helposti kuvitella mitaan rauhoittavampaa, kuin Buddhalaisten munkkien rauhoittavalla aanellaan lukemat mantrat. meidan oli kuitenkin aika lahtea syomaan ja sitten nukkumaan. Meilla on kummallakin hieman kipea olo, nuhaa ja kipeat kurkut, tuskin mitaan vakavaa, mutta Katja friikkailee jotain nasunuhaa.. Huomenna sitten takas paaluostarille rauhoittumaan.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
It was a sad day for the chicken
Tanaan on sitten viimeinen paiva harjoittelussa.. Aamulla lahettiin Matunin kanssa heti aamiaisen jalkeen sen entisen opettajan luokse, joka myoskin omistaa Electro Comp System nimisen ohjelmistoja tuottavan yrityksen, jonka alaisuudessa tama Pink Cyber Cafe toimii. Istuimme alas, hoidimme joitakin paperiasioita, han kertoi minulle ohjelmistoistaan enemman ja keskustelimme niita naita muutaman tunnin ajan.
Ennen sinne lahtoa olin paattanyt ottaa videokameran mukaan, kuvatakseni meidan pratkalla ajoa Kolkatan ruuhkaisilla kaduilla. Tanaan tietenkin sattui sitten sellanen paiva, ettei kaduilla jostain kumman syysta nakynyt juurikaan autoja.. No jotain matskua san kuvattua kumminkin.
Paluumatkalla kavimme hakemassa joitakin puuttuvia tavaroita, mita mun oli tarkoitus ottaa mukaani reissuun, jolle taman paivan jalkeen lahtisimme. Nyt seuraavan reilun kuukauden ajan kiertaisimme Katjan kanssa Intian pohjoisia osia.
Palattuamme tanne Matunin kampille lepasimme hetken, soimme ja tulimme tanne kahvilaan. Mun piti tehda valmiiksi mun tuntilista koulua varten, mutta tunnit laskettuani eksyinkin tanne blogiin.. Josko kohta sen sitten tekisin valmiiksi.. No ei tassa ehitty hirveen kauaa homehtua kun yht'akkia sahkot meni yllari yllari.. No reilun puolentoista tunnin jalkeen paastiin takasin hommiin. Kaytiin Matunin kanssa tuolla marketin laidalla valojen pimennyttya.. Poikien piti saada kanaa, mutta kanamies ei ollutkaan paikalla. Siina sitten odoteltiin, mina katsoin kanoja ja kanat katsoivat mua.. Ne ei vissiin siina vaiheessa tajunneet, etta yks niista lahtis hetken kuluttua palasina meidan matkaan ja chicken curry pataan.. Asken sitten syotiin sita taivaallista chicken currya ja nyt pitas menna pakkaamaan ja nukkumaan.. Huomenna aamulla on aikanen heratys ja lahto uusiin seikkailuihin.
Ennen sinne lahtoa olin paattanyt ottaa videokameran mukaan, kuvatakseni meidan pratkalla ajoa Kolkatan ruuhkaisilla kaduilla. Tanaan tietenkin sattui sitten sellanen paiva, ettei kaduilla jostain kumman syysta nakynyt juurikaan autoja.. No jotain matskua san kuvattua kumminkin.
Paluumatkalla kavimme hakemassa joitakin puuttuvia tavaroita, mita mun oli tarkoitus ottaa mukaani reissuun, jolle taman paivan jalkeen lahtisimme. Nyt seuraavan reilun kuukauden ajan kiertaisimme Katjan kanssa Intian pohjoisia osia.
Palattuamme tanne Matunin kampille lepasimme hetken, soimme ja tulimme tanne kahvilaan. Mun piti tehda valmiiksi mun tuntilista koulua varten, mutta tunnit laskettuani eksyinkin tanne blogiin.. Josko kohta sen sitten tekisin valmiiksi.. No ei tassa ehitty hirveen kauaa homehtua kun yht'akkia sahkot meni yllari yllari.. No reilun puolentoista tunnin jalkeen paastiin takasin hommiin. Kaytiin Matunin kanssa tuolla marketin laidalla valojen pimennyttya.. Poikien piti saada kanaa, mutta kanamies ei ollutkaan paikalla. Siina sitten odoteltiin, mina katsoin kanoja ja kanat katsoivat mua.. Ne ei vissiin siina vaiheessa tajunneet, etta yks niista lahtis hetken kuluttua palasina meidan matkaan ja chicken curry pataan.. Asken sitten syotiin sita taivaallista chicken currya ja nyt pitas menna pakkaamaan ja nukkumaan.. Huomenna aamulla on aikanen heratys ja lahto uusiin seikkailuihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
